Hyvinvointialueilta yhteistyöalueille

Koronaepidemia on ollut keskuudessamme kohta kaksi vuotta. Ensin epämääräisenä uutisena kaukaa ja sitten hyvinkin läheisenä kokemuksena. Nyt lokakuussa tuntuu siltä, että enää ei Suomessa jakseta asiasta intoa ylläpitää. Tartuntojen määrä syksyllä on lisääntynyt ja sairaalapaikat ovat pikkuhiljaa taas täyttymässä. Rokotuskattavuus 80 % vaikuttaa vaikealta saavuttaa. Siitä huolimatta päällimmäisenä eetoksena on yhteiskunnan avaaminen normaaliin. Pitää toivoa parasta. Henkilökuntaa, asiakkaita ja heidän läheisiään haluan kiittää kärsivällisyydestä ja jaksamisesta. Olemme selvinneet kaikesta toistaiseksi hyvin.

Kesän suuri uutinen oli sote-uudistuksen lainsäädännön läpivienti eduskunnassa. Soten tulevaisuus alkaa 1.1.2023 ja siihen mennessä pitää olla valmistelut tehtynä. Perusyksikkö on hyvinvointialue ja peruspalvelut tunkataan ylös, ministeri Kiurun ilmaisua lainaten. Vaalijalan tavoitteet sote-uudistuksessa ei sellaisenaan toteutuneet, lainsäädäntöön ei tullut hyvinvointiyhtymää sote-palveluihin. Vaalijalan palvelujen tulevaisuus on hyvinvointialueilla. Keskiöön nousee käsite yhteistyöalue, joka on sopimuspohjainen järjestely. Se on yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden (erva) perillinen. Tähän asti Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirit ovat sopineet erikoissairaanhoidosta. Tulevaisuudessa yhteistyöalueilla on sovittava myös muista kysymyksistä mm. erityisistä sosiaalipalveluista. Hyvinvointialueilla on laaja vapaus sopia asioista ja valtioneuvosto edellyttää, että sopimus syntyy. Vaalijalan palvelut asemoituvat luontevasti yhteistyöaluesopimukseen. Yksittäisen hyvinvointialueen väestöpohja on pieni, mutta neljän hyvinvointialueen väestöpohjasta nouseva palvelutarve jo riittää erityisosaamisen ylläpitämiseen. Vaalijalan valtakunnallista palvelutoimintaa tarvitaan edelleen ja hyvinvointialueiden välinen palvelujen osto- ja myynti on mahdollista. Sote-uudistus saa perinnöksi heikentyneen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja lisääntyneet palvelutarpeet. Vaativien erityispalvelujen tarve on jo ylittänyt sen resurssit Suomessa. Tuskin kukaan vastustaa kattavia ja toimivia peruspalveluja, mutta jos se on pois erikoissairaanhoidosta ja erityispalveluista, saattaa tulevaisuuden sote-keskusten selviytymisvaade kasvaa liian suureksi. Hyvä kokonaisuus edellyttää tasapainoa.

Tämän vuoden kolmas suuri keskusteluaihe on ollut työvoimapula. Sote-alaa se on koskettanut erityisesti. Vaalijala kamppailee samoissa pulmissa muiden sote-toimijoiden kanssa. Aikaisemmin rekrytointipulmia saattoi olla pienillä paikkakunnilla, mutta nyt niitä on myös kaupungeissa. Samaan aikaan on myös henkilöstön vaihtuvuus kasvanut, joka lisää rekrytointitarpeita. Ratkaisua tilanteeseen ei ole näkyvissä lähiaikoina. Jo nyt oppisopimuksia Vaalijalassa on yli 100 ja yhteistyö oppilaitosten kanssa on tiivistä esimerkiksi harjoittelupaikkojen järjestämisessä. Voi olla, että tulevaisuudessa joudumme hakemaan osaratkaisua työperäisestä maahanmuutosta.

Vaalijalan talous on vuonna 2021 edelleen vahvalla pohjalla, johtuen valtakunnallisen palvelutoiminnasta. Vasteaikojen pidentyminen osoittaa, että sen tarve on kasvava. Yhteiskunnallisesti se ei ole kuitenkaan toivottava trendi.

Toimeliasta loppuvuotta kaikille!