Seksuaalisuus kuuluu kaikille

Maailman seksuaaliterveyspäivää vietetään sunnuntaina 4.9.2016 teemalla hyvinvoiva seksuaalisuus. Erityisesti päivän keskiössä on nuorten seksuaalioikeuksien turvaaminen. Päivän tavoitteena on madaltaa kynnystä puhua seksuaaliterveydestä ja muistuttaa, että kaikilla on oikeus asialliseen ja ajantasaiseen tietoon.

Seksuaalisuus on osa jokaista ihmistä syntymästä kuolemaan. Jokaisella meistä on oikeus omaan seksuaalisuuteen. Seksuaalioikeudet (WHO, IPPF, WAS) sisältävät kaikkien ihmisten oikeuden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan – ilman pakottamista, riistoa ja väkivaltaa. Ne perustuvat YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määritellyille periaatteille. Seksuaalioikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia ja siten erottamaton osa myös kehitysvammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia.

Meistä jokainen kokee seksuaalisuuden omalla tavallaan. Seksuaalisuus rakentuu yksilön ja sosiaalisten rakenteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Vammat, sairaudet ja elämänkulun mukanaan tuomat muutokset lisäävät tarvetta saada tietoa sekä tukea seksuaalisuuteen. On tärkeä tiedostaa, että ei ole olemassa erityistä kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalisuutta. Kehitysvammaisilla henkilöillä on samat sosiaaliset, emotionaaliset ja seksuaaliset tarpeet kuin kaikilla muilla ihmisillä.

Omassa työssäni seksuaaliterapeuttina törmään usein siihen, että seksuaalisuus ei ole kehitysvammaisen henkilön ongelma, vaan ympäristön ongelma.  Asenteet, myytit ja ennakkoluulot kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalisuutta kohtaan ovat edelleen yleisiä. Heidän seksuaalisuutensa koetaan valitettavan usein asiana, josta voidaan vaieta ja joka voidaan ohittaa. Seksuaalisuuden huomioiminen ja sen puheeksi ottaminen tulisi olla luonteva osa kehitysvammaisen henkilön kohtaamista. Työntekijöiden omat asenteet tai arvomaailma eivät saa estää seksuaalisuuden puheeksi ottamista.

Edistä, ehkäise, vaikuta – seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014–2020 nostaa esiin vammaisten henkilöiden oikeuden päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Toimintaohjelma korostaa, että myös vammaisilla henkilöillä on yksilölliset mieltymykset, toiveet ja huolenaiheet. Vammaisilla henkilöillä on oikeus säilyttää hedelmällisyytensä eikä heitä tule vastoin heidän tahtoaan steriloida tai pakottaa käyttämään ehkäisyvalmisteita.

Toimintaohjelmassa todetaan, että vammaiset henkilöt kohtaavat muuta väestöä enemmän palvelujen käyttöön ja tiedonsaantiin liittyviä esteitä. Vammaiset henkilöt tarvitsevat yhdenvertaista, asiantuntevaa seksuaalikasvatusta ja seksuaaliterveyspalveluja päätöksentekonsa tueksi. Seksuaalikasvatuksessa lähtökohtana tulee aina olla ensisijaisesti ikätasoinen kehitys, ei oppijan erityispiirre.  Kehitysvammaisen lapsen tai nuoren seksuaalikasvatus ei pääsääntöisesti poikkea millään tavoin muiden lasten ja nuorten seksuaalikasvatuksesta. Oman erityispiirteensä kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen ja seksuaaliterveyspalveluihin tuo pedagogistenmenetelmien sekä puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen huomioiminen kehitysvammaisen henkilön omista lähtökohdista käsin.

Kehitysvammaisille henkilöille tulee tarjota asiallista tietoa seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyvistä asioista oikea-aikaisesti, silloin kun henkilö on itse siihen valmis. Tietoa on hyvä antaa luontevasti osana arjentilanteita keskustellen kahden kesken ja ryhmissä. Huomio kannattaa kiinnittää kehitysvammaisen henkilön itsetuntemuksen vahvistamiseen ja hyvään itsetuntoon. Tunne- ja sosiaalistentaitojen sekä turvakasvatuksen huomioiminen osana seksuaalikasvatusta tukee kehitysvammaisen henkilön valmiuksia kohdata oma seksuaalisuutensa ja toimia erilaisissa ihmissuhteissa.

Hyvää Maailman seksuaaliterveyspäivää!