Resilienssi - kyky selvitä vaikeasta tilanteesta

Viime kevät oli yllätysten aikaa, maailmanlaajuisesti. Olimme uuden edessä. Meitä oli kohdannut pandemia, joka oli pelottavaa. Korona on vaarallinen tauti.

Organisaatio vaatii tällaisessa tilanteessa selviytymiskykyä. Tarvitaan ohjeistusta ja tunnetta, että ollaan turvassa ja tästä selvitään yhdessä, niin asiakkaat kuin henkilöstökin.

Resilienssi tarkoittaa joustavaa ja sujuvaa toimintaa yllättävissä tilanteissa. Tarvitaan ennakoimista ja yhdessä oppimista.

Näkemykseni mukaan Vaalijalassa otettiin hyvin yllättävä koronaviruksesta johtunut pandemiatilanne haltuun. Aloitimme organisaation tiedottamisen johto- ja lähiesimiestasolla heti, ensin jopa päivittäisellä aamuskypellä, jossa ohjeistettiin nopeasti muuttuvia valtiollisia ja alueellisia suosituksia ja määräyksiä koronalta suojautumiseen.

Pikkuhiljaa päivittäisille skypelle tai teamsille ei ollut tarvetta, vaan harvensimme tiedottamista lopulta yhteen kertaan viikossa. Skype ja teams ovat ns. videoverkkopuhelukanavia, keinoja vuorovaikutukselliseen tiedottamiseen, jolloin voi reaaliaikaisesti jakaa tietoa, tiedotteita, kysyä ja keskustella asioista sekä muodostaa yhteisen ymmärryksen sen hetkisestä tilanteesta.

Jälkeen päin ajatellen voimme onnitella itseämme, että näin viisaasti toimittiin ja pystyttiin joustavasti sopeutumaan tilanteeseen. Vaalijalan omassa tietokannassa oli koko ajan päivittyvä Korona-info –linkki, jonka kautta tilannetietoa, sääntöjä ja määräyksiä jaettiin koko henkilöstölle.

Eniten muutoksia aiheutui toki itse suojautumisessa kuten maskien, kertakäyttöisten käsineiden ja suoja-asusteiden käytöstä, mutta myös turvaväleistä, kokoontumisista, vierailuista, päiväaikaisen toiminnan järjestämisestä, lomailuista, uusien asiakkaiden vastaanotosta, intervallijaksoista, ruokailujen järjestämisestä, asioinnista, kyydityksistä, sairastamisesta, karanteeneista ja tiloista, kotikoulusta, koti- ja muista lomista sekä koronatestauksista.

Täytyy muistaa, että koronaepidemia vaikutti erittäin monien sekä henkilöstön että asiakkaiden perhe-elämään ja kotiarkeen työelämän lisäksi, koska lapset olivat kotikoulussa ja lähipiirissä saattoi olla useita riskiryhmään kuuluvia, joista tuli huolehtia. Onneksi itse sairastuneita oli loppujen lopuksi vähän, koska yhteiskunta varautui niin hyvin. Kevät oli varmasti haasteellinen hyvin monille ihmisille. Jälkeen päin voimme jokainen onnitella itseämme selviytymisestä sekä henkilökohtaisesta että yhteisöllisestä resilienssistämme.

Olemme vieläkin toki koko ajan varuillamme, eikä koronatilanne ole ohi vaan nyt olemme paljon viisaampia kuin viime helmikuussa. Opimme viime keväästä paljon ja vaikka ns. toinen aalto tulisi, olemme sitä resilientiltämme vahvempia kohtaamaan tilanteen ja toimimaan nopeasti, koska opimme niin paljon. Kaikkia rajoitteita ei ole vielä purettu vaan olemme koko ajan hermolla ja seuraamme pandemiatilannetta.

Työyhteisössä ja organisaatiossa resilienssiin eli muutokseen sopeutumiseen vaikuttavat ihmistä arvostava johtaminen ja kulttuuri, keskinäisen vuorovaikutuksen rakentaminen sekä muutosvalmiuden yhdessä oppiminen. Tilannetta auttaa empatia ja kriisijohtaminen, osallistuminen sekä sitoutuminen, jaettu tieto ja osaaminen, yhteinen päätöksenteko, tilannetietoisuus, uudet ja luovat ratkaisut, varoitusmerkkeihin reagointi, harjoittelu ja ennakkosuunnitelmat sekä ensihetken toimintatavat. (Poijula, Soili, 2019.)

Kevään aikana opimme paljon, kuinka selviytyä työstä tällaisena aikana. Opimme tekemään etätyötä ja juurikin kommunikoimaan etänä käyttäen tietotekniikkaa apuna. Kokouksista tuli jopa jouheampia ja nopeasti opimme siirtymään tilanteesta toiseen. Opimme opettamaan ja käymään koulutuksia web-koulutuksina. Matkoihin kuluva aika minimoitui ja olimme aivan eri kaupungissa kokouksessa parin minuutin välein uuden kokoonpanon kanssa. Opimme tekemään työhaastatteluja näitä apuvälineitä ja kanavia käyttäen. Toki aina etäyhteys ei aivan korvaa ihmiskontaktia, mutta uskon, että tulevaisuudessa on helpompi hyväksyä vuorovaikutteiset web-koulutukset ja –kokoukset. Itse ainakin olen vakuuttunut, että tämä oli tervetullut ”digiloikka”, joka tuli jäädäkseen osaksi organisaatiokulttuuria.

Myös erilaiset kuntoutukselliset palvelut voidaan tarjota netissä koulutuksien lisäksi. Itse olen tyytyväinen työterveyden etälääkäripalveluihin sekä kuntoutuskokouksien pitämiseen osittain etänä jonkin turvallisen kanavan kautta.

Kaikkea työtä ei tietenkään voi tehdä etänä kuten esimerkiksi asiakkaan päivittäistä kuntoutusta ja avustamista sekä ohjaamista. Kohtaaminen on tärkeää. Hoitotyö on läheisyyttä ja lähellä tapahtuvaa toimintaa. Toivottavasti emme vieraannu toisistamme kokonaan, kun koskettaminen ei ole oikein sallittua, ja toivottavasti halaaminen olisi jossain vaiheessa sallittua. Ja että osoitamme sanoin ja teoin läheisyyttä ja välittämistä ilman kosketustakin.

Jos jotain muutakin hyvää pandemiakevät ja kesä on tuonut, olemme huomanneet, että yhteisöllisyys on kasvanut, kun olemme yhteisen asian äärellä. Yhteisöllisyys sekä henkilöstön että asiakkaidemme kesken. Ja juurikin yhteisöllisyys kasvattaa meidän resilienssiämme. Pidetään toisistamme hyvää huolta edelleen.

Maarit Rantakurtakko, kuntoutuksen johtaja Vaalijalasta