Pandemian psykologiasta

Kanadalainen psykologian professori Steven Taylor on perehtynyt mm. ahdistuneisuushäiriöihin ja niiden hoitoon, mihin liittyen hän on kirjoittanut pandemian psykologiasta (Taylor, 2019) sekä terveyteen liittyvästä ahdistuneisuudesta (Asmundson & Taylor, 2020a) ja pelosta (Asmundson & Taylor, 2020b). Kuten lähteistäkin on pääteltävissä, hänen julkaisunsa ovat varsin tuoreita ja ajankohtaisia, ja oma kirjoitukseni perustuu pääasiassa niihin. Lyhyen haun perusteella kehitysvammaisten terveyteen liittyvästä ahdistuneisuudesta ei löydy kirjallisuutta. Toisaalta yleisesti kehitysvammaisilla ilmenee samoja psyykkisiä häiriöitä kuin valtaväestölläkin.

Esimerkkinä terveysahdistus

Psykologisilla tekijöillä tiedetään olevan merkittävää vaikutusta kansanterveydellisiin strategioihin, joilla pyritään vaikuttamaan epidemioihin ja pandemioihin. Kyse on niistä yleisistä keinoista, joista työpaikoilla ja medioissa on viime päivinä tiedotettu: riskeistä kertominen, rokotuksista (jota koronavirukseen ei toistaiseksi ole), hoidosta ja lääkityksestä, hygieniasta, sosiaalisesta etäisyydestä ja matkustamisen välttämisestä. Terveyteen liittyvä ahdistuneisuus (health anxiety, jatkossa lyhyesti terveysahdistus) on yksi monista tekijöistä, joka vaikuttaa näiden keinojen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että niin päätöstentekijät kuin palvelujentuottajatkin tietävät, että terveysahdistus vaikuttaa käyttäytymiseen myös koronaviruksen tapauksessa. Sama tieto koskee luonnollisesti meitä kaikkia.

Nykyisten kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisten mallien mukaan terveysahdistus ilmenee jatkumolla ts. sen aste vaihtelee yksilöllisesti erittäin matalasta erittäin korkeaan. Kyse ei siis ole niinkään laadullisesta vaihtelusta. Henkilöt, joilla on korkea terveysahdistus, saattavat virheellisesti tai puutteellisesti tulkita keholliset aistimukset ja muutokset vaarallisiksi tai todisteiksi siitä, että heillä on tartunta. Tämä puolestaan lisää ahdistuneisuutta, mikä puolestaan vaikuttaa rationaaliseen päätöksentekoon ja käyttäytymiseen.

Henkilöt, joilla on taipumusta korkeaan terveysahdistukseen, saattavat toteuttaa epätarkoituksenmukaisia turvallisuustoimia, kuten liiallinen käsienpesu, liiallinen sosiaalinen eristäytyminen ja paniikkiostokset, esimerkkinä vaikkapa vessapaperin hamstraaminen. Samaan hengenvetoon on todettava, että nämä toiminnot ovat samoja kuin julkinen terveydenhuolto nyt suosittaa, mutta korkeassa terveysahdistuksessa on kyse äärimmäisyyksiin menemisestä, millä voi olla negatiivisia seurauksia sekä yksilölle että hänen yhteisölleen. Esimerkiksi sairaaloiden ja terveyspalvelujen ylikuormittuminen on mahdollista.

Myös matalatasoisella terveysahdistuksella voi olla kielteisiä vaikutuksia terveyskäyttäytymiseen, jolloin yleisiä terveydenhuollon suosituksia (kuten käsien pesemistä) saatetaan laiminlyödä. Suositusten laiminlyömisellä saattaa merkitseviä kielteisiä vaikutuksia viruksen leviämisen suhteen.

Muita pandemia psykologiaan liittyviä ilmiöitä terveysahdistuksen ja äärimmäisen sairauksien pelon ohella ovat esimerkiksi stigmatisaatio (leimautuminen sairaaksi vielä pitkän aikaa sairauden ja parantumisen jälkeen) ja ksenofobia, joka tarkoittaa tuntemattomiin ihmisiin, muukalaisiin tai ulkomaisiin henkilöihin, kohdistuvaa äärimmäistä pelkoa tai vastenmielisyyttä. Ksenofobia saattaa johtaa tarpeettomaan turvakäyttäytymiseen ja jopa rasismiin. Kolmanneksi mainittakoon yksilöllisesti vaihteleva epätietoisuuden sieto- ja käsittelykyky.

Arkinen työ ja elämä

Omassa kliinisessä työssäni olen keskustellut Vaalijalan asiakkaiden kanssa koronasta. Heillä ilmenee samanlaisia huolia kuin itsellänikin: sairastunko minä tai läheiseni, sairastumisen- ja jopa kuolemanpelko, liikkumisen rajoitukset ja kauanko pandemia kestää. Myös viimeaikaisissa kansainvälisissä kyselyissä on havaittu lisääntynyttä huolta. Näistä yhteisistä huolista huolimatta sekä asiakkaiden ja henkilökunnan suhtautuminen on mielestäni ollut rauhallista ja asiallista.

Sosiaalisessa mediassa on painotettu sitä, että nyt on tilaisuus osoittaa sosiaalista välittämistä toisista ihmisistä ilman fyysistä läheisyyttä. Tämä on hyvä suositus. Haluaisin kuitenkin painottaa sitä, että huolehtisimme ensisijaisesti omasta itsestämme – ja sitten muista. En tarkoita itsekästä omaan napaan tuijottamista. Kyse on vain siitä, että jos huolehdit itsestäsi hyvin, niin sitä todennäköisemmin huolehdit myös muista paremmin - oli pandemia tai ei.

Viitteet:

Asmundson, G.J.G., & Taylor, S. (2020a). How health anxiety influences responses to viral outbreaks like COVID-19: What all decision-makers, health authorities, and health care professionals need to know. Journal of Anxiety Disorders, 66.

Asmundson, G.J.G., & Taylor, S. (2020b). Coronaphobia: Fear and the 2019-nCoV outbreak. Journal of Anxiety Disorders, 66.

Taylor, S. (2019). The Psychology of Pandemics. Cambridge Scholars Publishing.