Oppilaskoti Ankkurin 20-vuotinen taival

Autismikirjon lapsesta on kehittynyt nuori aikuinen

Syyskuun alussa Vaalijalassa ensimmäisen autismikuntoutukseen erikoistuvan yksikön käynnistymisestä tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Työ aloitettiin lasten- ja nuorten kuntoutuksesta. Tietämys autistien kuntoutuksen erityistarpeista alkoi Suomessa kehittyä lujaa vauhtia 1990 luvun puolivälissä. Samaan aikaan Vaalijalan kuntayhtymässä oli meneillään raju rakennemuutos palveluiden toteuttamisessa ja tarjonnassa. Jäsenkunnat olivat antaneet palautetta, että vaikeasti käytösongelmaisten ja autistien palvelutarjonnassa oli puutteita. Tästä syystä kuntayhtymä lähti kehittämään palveluja uusille toimialoille.

Pieniä muistoja matkalta. Aluksi oli tyhjä paperi. Ei tietoa, taitoa, osaamista. Työtä toteuttamaan valittiin innostunut työryhmä. Aluksi luimme omaehtoisesti kirjoja. Oli hyvä oppia tiedostamaan, miten autistinen lapsi ajattelee, tuntee ja toimii. Heti  tiedostimme, miten tärkeää autistisen lapsen ohjaamisessa on visualisointi. Onhan se vanha sanonta "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Tietoa aloimme hankkimaan pieninä kehittämisprojekteina.  Puolen vuoden ajan autismikuntoutuksen alkuun puhaltaneet "äidit" Eeva-psykologi ja Arja-puheterapeutti olivat tukenamme arjessa. Lisäksi meillä kävi konsultoimassa eri asiantuntijoita pääkaupunkiseudulta, autismiyhdistyksestä sekä Honkalampi-säätiöstä. Näillä tahoilla  oli jo  osaamista, samalla verkostoiduimme toisten autismiosaajien kanssa.

Heti työryhmämme ensimmäisissä kokouksissa korostimme lasten vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Lähtökohtana pohdinnoissa oli, että lasten vanhemmat ovat lastensa kasvatuksen parhaat asiantuntijat. Vanhempien toiveita kuunnellaan ja pyritään avoimeen yhteistyöhön vanhempien kanssa.

Lasten ja nuorten yksikön ollessa vauvaiässä haimme perusluottamusta autismikuntoutusta kohtaan, kun teemme kuten meitä neuvotaan, onnistumme kuntoutuksessa. Teimme itse hyvin paljon kuntoutusmateriaalia (kuvien valmistusta, tilojen strukturointia, päivä- ja viikko-ohjelmia, toimintajärjestyksiä, laatikkotehtäviä sekä kuvien valmistusta). Meillä oli tukiryhmä ympärillämme auttamassa työmme tavoitteellisuudessa. Meillä oli kirkkaana tavoitteena, että onnistumme luomaan puitteet ja kuntoutumisen olosuhteet  vaativan kuntoutuksen tarpeessa olevalle autistiselle lapselle ja nuorelle. Jokainen työryhmässä uskoi, että autistinen lapsi oppii, kun häntä opetetaan koko valveilla oloajan. Hän tarvitsee visualisen tuen ja luotettavat myönteiset ohjaavat aikuiset tuekseen.

Autismikuntoutuksen leikki-iässä kehitys eteni pieninä kehittämisprojekteina; oli kommunikaatioprojektia, Akiva-spiraali -koulutusta, bencmarkausta,työnohjausta ja konsultointia. Koulutusta strukturoidusta opetuksesta ja ohjauksesta sekä kommunikaatiokoulutusta. Kehittäminen oli hyvin aktiivista.  Kehittämisessä oli  oppivan organisaation periaatteita. Oli vanhempien päiviä, missä oli myös koulutuksellista sisältöä. Näissä kaikissa tilaisuuksissa määrätietoisesti pyrimme tekemään kuntoutusta läpinäkyväksi autistisen lapsen ja nuoren oppimista edistävänä kumppanuusperusteisena työnä. Moniammatillisuus oli koko ajan läsnä. Johtoa myöten oli sitoutumista tähän työhön. KYSin kanssa alkoi yhteistyö viriämään. Yksi yhteinen KYSin lastenneurologisen ja Vaalijalan kuntayhtymän yhteistyönä järjestestetty vanhempien sopeutumisvalmennuskurssi toteutui, mukana oli neljä lasta perheineen.

Samaan aikaan huomasimme, että yhä enemmän  tarvitaan ohjausta ja tukea  autististen lasten ja nuorten päivittäisessä arjen kuntoutuksessa (koti, koulu, päivähoito).  Autismikuntoutusohjaajan toimi perustettiin. Kuntoutuksen varhaislapsuusiässä lapsi alkoi itsenäistymään. Meidän kuntoutuksen kysyntä alkoi kasvamaan. Meidän oli rakennettava solu pienempiä lapsia varten.

Kuntoutusta tarvitsevien lasten ja nuorten tarpeen lisääntyessä tilojen remontointi oli edessä. Meillä oli juhlan aihetta 8.4.1999 tilojen vihkimisen muodossa, kun saimme remontin valmiiksi. Tässä vaiheessa haluan kiittää joustavaa kiinteistöhuollon toimintaa, sillä remonttimiehet muovasivat työaikaansa klo 9-17 väliselle ajalle. Lapset ja nuoret olivat ko. ajan koulussa ja iltapäivähoidossa koulun tiloissa, ettei tarvinnut remontista tulevista äänistä kärsiä. Tämän remontin yhteydessä saimme oman saunan. Siellä saimme monet kerrat nauttia lapsen kanssa löylyttelystä. Kyllä suomalainen lapsi nauttii saunomisesta.

Autismikuntoutuksen kouluikää lähestyttäessä tuli tarve saada nuorille yli 16-vuotiaille autisteille oma kuntoutusyksikkö. Kuntoutusyksikkö Avain aloitti toimintansa.

Nuoret  kasvoivat uuteen Avain-yksikköön. Meille Ankkuriin autististen ja vaikeasti kommunikaatiohäiriöisten lasten yksikköön tuli lisää pienempiä lapsia. Nyt meillä oli kolme pienryhmää kuntoutuksen piirissä. Kuntoutus jatkui moniammatillista yhteistyötä kehittäen.

Murrosikään ehtineenä muutimme uusiin vastaremontoituihin tiloihin. Yksikön nimi muuttui vuoden 2013 alusta autististen ja vaikeasti kommunikaatiohäiriöisten lasten oppilaskodiksi. Tässä vaiheessa henkilökunta valittiin uudelleen. Aika pian muuttamisen jälkeen arjen kuntoutus alkoi sujua entisten struktuurien mukaisesti.

Nyt parikymppisenä nuorena aikuisena korostuu saumaton moniammatillinen tiimityö. Lapsen yksilöllisistä tarpeista lähtevä vuorovaikutteinen ja lasta osallistava kuntoutus. Kuntoutuksen punaisena lankana on edelleen strukturoitu opetus ja ohjaus sekä rutiinien toisto, lapsi oppii toistojen kautta.

Arjen muistoja, mitä matkan varrelta on jäänyt mieleeni

Vaalijala sijaitsee hyvin luonnonläheisellä paikalla.  Kävely  kuuluu lasten päiväjärjestykseen, joillekin jopa useamman kerran päivässä. Kerran  olin erään tytön kanssa kävelyllä rantaan päin, kun joutsenparvi pelmahti lentoon rannasta. Meillä riitti loppumatkalla keskustelua tapahtuneesta. Mieleenpainuvia rentouttavia hetkiä olen saanut kokea lasten kanssa myös kodalla makkaraa paistaessamme. On todella mieltä lämmittävää, kun näkee lapsen nauttivan hetkestä. Olemme myös retkeilleet sekä käyneet kaupunkiasioilla ja kioskiostoksilla. Lapsen vanhemmilta olemme saaneet palautetta, että lapsi tulee mielellään Ankkuriin. Vanhemmat ovat kokeneet lapsen olevan luotettavassa turvallisessa huolenpidossa, kun he saavat tarvitsemansa hengähdystauon arjessa. Vanhemmat ovat kokeneet arkea sujuvoittavana, kun lapsi saa kuntoutusjakson aikana tarvitsemansa moniammatillisen tiimin ja opetuksen palvelut, sekä kaikki tarvitsemansa kuntoutuksen jatkosuunnitelmat ja lausunnot. Palvelut ovat saatavilla keskitetysti.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia lapsia, heidän vanhempia sekä yhteistyötahoja yhteisen polkumme kulkemisesta!
Toivon, että meillä on tulevaisuudessa mahdollisuus tarjota erityisen tuen palveluja autistiselle lapselle.
Uskon, että meillä on paikkamme uudessa sotepalveluvalikoimassa.