Maakuntamalli heräsi henkiin

Hallitusneuvottelujen välituloksena tuotiin julkisuuteen seuraava soteuudistusmalli. Sotepalvelujen järjestäjiksi on edelleen tarjolla 18 maakuntaa. Soten rahoitus ratkaistaan 2020 loppuun mennessä. Kuntien osuus palvelutuotannosta ratkaistaan tämän vuoden aikana. Pieniä alle 200 000 asukkaan maakuntia on maakunnista 10 eli suurin osa. Pienimmät maakunnat ovat alle 100 000 asukkaan. Ministeriöt toivoivat yli 200 000 asukkaan itsehallinnollisia alueita. Määritelmä ”leveistä hartioista” on siis poliittisesti tehty.

Edellisessä maakunta-sote-mallissa nousi yhdeksi maakuntien huoleksi valtionvarainministeriön laskelmat riittävästä rahoituksesta maakunnille. Järvi-Suomen neljän maakunnan rahoitus ei olisi ollut riittävä yhteen laskien. Nyt keskusteluissa on noussut esiin ratkaisuksi maakuntien verotusoikeus, joka sinänsä itsehallinnon periaatteisiin sopii. Pelkona on, että uusi verotusoikeus johtaisi siihen, että tuloverotus kokonaisuudessaan nousisi enemmin tai myöhemmin. Toisaalta sotemenojen tulevaisuus on nouseva eli rahoitustarve kasvaa järjestämismallista riippumatta.

Selvää on, että mikä tahansa soteuudistus tulee viedä maaliin, jotta nykyisestä kiirastulesta päästään pois. Välitilalla on negatiivinen vaikutus harvaan asuttujen alueiden eli lähes koko maantieteellisen Suomen elinvoimaisuuteen. Useissa maakunnissa on ryhdytty hakemaan vapaaehtoiseen kuntayhtymään perustuvaa maakunnan kattavaa järjestämismallia. Nähtäväksi jää kannustaako hallitusneuvottelujen sotemalli jatkamaan vapaaehtoista järjestäytymistä vai jäädyttääkö se hankkeet. Maakuntien välisiä tunnusteluja tuotantomalleista uusi sotemalli saattaa hillitä, kunnes kuntien mahdollisuus tuottaa tulevaisuuden sotepalveluja ratkaistaan.

Vaalijalan näkökulmasta keskeistä on kuntien oikeus tuottaa sotepalveluja myös tulevaisuudessa. Julkiselle valtakunnalliselle erityispalvelujen tuottajalle ei niinkään maakuntien koolla ole merkitystä, koska asiakaskohderyhmä on koko Suomen väestö ja sieltä asiakkaiksi nouseva pieni erityisryhmä. Julkinen palvelujentuottaja tarvitsee julkisen omistuksen ja siksi kuntien tai maakuntien oikeus tuottaa yhteisiä sotepalveluja on tärkeä asia. Yksittäinen maakunta valtakunnallisen palvelujentuottajan omistajana saattaa tuottaa intressiristiriitoja pitkällä aikavälillä.