BLOGI 12.4.2016

Kohtaamisia

Milloin sinut on viimeksi kohdattu?

Milloin sinut on viimeksi kohdattu? Tarkoitan kohdattu niin, että se on tuntunut sisuksissa saakka, tuntunut hyvältä, tuntunut siltä että kertakaikkiaan toinen ihminen on huomannut minut ja ollut minulle läsnä. Ihana tunne, eikö totta?

Olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa jatkuvasti ja tapaamme päivittäin niin tuttuja kuin vieraita ihmisiä. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että näissä tapaamisissa aito kohtaaminen on kaikkea muuta kuin läsnä. Tervehdimme, mutta huomaammeko ketä? Kysymme, mitä kuuluu kuuntelematta kuitenkaan vastausta. Päivittelemme omiamme hoksaamatta ehkä sitä, miten paljon sanottavaa toisella voisi siinä hetkessä olla. Kohtaaminen aidosti, läsnäolevasti ja koko olemuksella ei ole helppoa. Se on asia, minkä äärelle tarvitsee pysähtyä ja mitä pitää myös harjoitella.

Ihmiselle on usein vaikeaa kohdata toinen täysin kiireettömästi ja avoimesti, sillä siinä tarvitsee laittaa itsensä likoon. Täytyy antautua sen armoille, ettei tiedä, mihin kohtaamisessa päädytään, minne hetki vie ja millaiseen keskusteluun ajaudutaan. Oma tarve kertoa, purkaa ajatuksiaan ja saada ääni kuuluviin on meillä myös niin vahva, että se herkästi syrjäyttää ne elementit, joiden avulla pääsisimme aidosti kohtaamaan toisen ihmisen.

Minut kohdattiin tässä hetki sitten. Kohdattiin niin, että hämmästyin, mistä tuo henkilö löysi taidon, voimavarat ja ajan sille. En osannut odottaa sitä, että viikon kannustavin ja rohkaisevin ihmiskontakti olisi ventovieras ihminen. Mitä hän sitten teki? Ei juuri mitään. Hän oli läsnä, kuunteli, kiinnostui, kertoi kokemuksestaan ja jätti tilaa ja antoi minulle aikaa pureskella ja vastata. Kaikki tämä tapahtui parkkipaikalla.

Miten sinä kohtaat? Kotona, työssäsi, asioidessasi? Omassa työssäni olen tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden parissa työskenteleviltä ihmisiltä vaaditaan paljon, kun tullaan kohtaamiseen. Mitä vaikeammin vammaisesta tai puhevammaisesta ihmisestä on kysymys, sitä enemmän herkkyyttä vaaditaan ympäristön ihmisiltä huomata ja tunnistaa vammaisen henkilön aloitteet ja saada kuuluviin mielipide tai asia. Joskus voi tuntua siltä, että kohtaaminen on mahdotonta, jos toinen ei puhu, kuule, näe tai ehkä mitään näistä. Kokemukset arjesta kuitenkin puhuvat tätä vastaan. Yhteinen kieli voi olla puhetta, viittomista, kuvia, laitteita, kosketusta, vierekkäin istumista tai ihan vai samaan tahtiin hengittämistä. Olemalla läsnä, odottamalla ja antamalla aikaa, vastaamalla herkästi pieniinkin aloitteisiin, mukauttamalla oman ilmaisumme vastaamaan toisen ilmaisua ja tarkistamalla viestin, olemme jo pitkällä kohtaamisen tiellä. Kehitysvammaliiton OIVA-vuorovaikutusmalli sisältää LOVIT-muistisäännön. Jokaisen kirjaimen taa kätkeytyy muistutus ja ohje siihen, kuinka kohdata, ihan aidosti. Kohtaamisen ytimessäolo voi olla työlästä ja vaatia hieman harjoittelua, mutta kun pääset aidon kohtaamisen tilaan, tunnistat sen varmasti. Parhaimmillaan kohtaaminen on yhteisen hetken jatkamista, yhteisen ymmärryksen kokemista. Kohtaamisessa on voimaa. Molemmille osapuolille.

Video: Hyvää mieltä kohtaamisiin

Heidi Laurila
Kommunikaatio-ohjaaja/puhevammaisten tulkki

Jaa artikkeli