Kehitysvammapoliklinikan kuntoutusohjaajan ajatuksia työstään

Minulta kysytään usein, mitä minun työhöni kuntoutusohjaajana Vaalijalan poliklinikalla oikein sisältyy? Nimikkeeni on kuntoutusohjaaja, työskentelen Vaalijalan Keski-Suomen poliklinikalla. Työni sisältää elementtejä sosiaalityöstä, vammaispalvelusta, kehitysvammahuollosta, toimistotyöstä, atk-tuesta, mutta pääosin työaikani kuluu meidän poliklinikan asiakkaiden asioiden parissa. Poliklinikalla työskentelyyn sisältyy jalkautuvia ohjaus- ja neuvontakäyntejä asiakkaidemme omaan toimintaympäristöön. Kohtaan näillä käynneillä hyvin paljon erilaisia tilanteita ja ihmisiä, niin asiakkaita kuin työntekijöitäkin. Pidän äärimmäisen paljon työstäni koska päivistä löytyy paljon vaihtelua, haastetta ja iloa erityisesti asiakaskohtaamisissa. Siksi aikanaan taisin valitakin tämän alan, asiakkaat ovat mielestäni keskivertoa sosiaalialan asiakaskuntaa tyytyväisempiä.

Jalkautuvissa ohjauskäynneissä parasta on nähdä, kuinka pienellä ääneen ihmettelyllä saadaan paljon aikaan. Se, että tulen yksikköön "talon ulkopuolelta" on toistuvasti osoittautunut todella hedelmälliseksi tavaksi tehdä todellisia muutoksia erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden arkeen. Otetaan esimerkiksi ohjauskäynti asumisyksikköön, jossa hyvin usein ollaan yksikön työntekijöiden mukaan "aivan kaikkea jo kokeiltu ja mikään ei auta!". Lähden käynnille ilman ennakkoasennetta, iloisin mielin kohtaamaan uusia ihmisiä ja tukemaan yksikön henkilöstöä. Tavoitteena on saada kattava kuvaus asiakkaan tilanteesta havannoimalla ja keskustelemalla niiden ihmisten kanssa, jotka eniten asiakkaani elämässä päivittäin ovat mukana. Tervehdin kaikki vastaantulevat henkilöt esittäytymällä nimeltä ja kohtaamalla heidät asiaan kuuluvalla vakavuudella, erityisesti talon asukkaat koska tulenhan käymään kylässä heidän kotonaan. Pääosin olen saanut iloisia esittäytymisiä ja uusia tuttavuuksia.

Varsinaista ongelmanratkaisua käydään yleensä läpi pienellä ryhmällä keskustellen. Joskus tapaan asiakasta pidemmän aikaa, joskus vähemmän, pääasia kuitenkin, että joka kerta tapaan itse asiakkaan. Asia alkaa purkautumaan keskustelun lomassa. Kyselen mikä on muuttunut, mitä on tehty ja milloin. Kerrataan milloin olikaan edellisen kerran asiakas täysin "oma itsensä", mihin muutos liittyy. Yksi ohjaaja on kokeillut tätä ja toinen tuota, joku juttu oli toiminut ja asiakas oli ollut hetken aikaan hyvinvoivan oloinen. Kyselen kautta rantain, mihin juuri tässä työyhteisössä ollaan valmiita muutoksen aikaansaamiseksi ja kuinka työyhteisön voimavarat ovat jo tähän mennessä joustaneet, mikä on esimiehen antama tuki työyhteisölle. Joskus riittää hyvinkin pienet muutokset arjessa ja joskus taas vien suoraan terveiset poliklinikan lääkärille, joka pääsee hyvin perille asiakkaan tilanteesta ja voi tehdä jo lääkitysmuutoksiakin mikäli asiakkaan tilanne sitä vaatii. Joskus käyntini pohjalta sovitaan käynti lääkärille tai uusi ohjauskäynti jotta nähdään, oliko sovituilla muutoksilla vaikutusta. Joskus todetaan, että tilanne on liian pitkällä tai siihen ei voida avohuollon toimenpitein tässä hetkessä vaikuttaa. Tuolloin ei auta muuta kuin hakeutua kuntoutusjaksolle, tavoitteena palata sitten paremmassa voinnissa takaisin omaan kotiin.

Joskus olen yksikössä kehoittanut kirjaamaan vihkoon kaikki ne asiat, joita asiakkaan kanssa on kokeiltu, eri sivulle ne jotka on toimineet ja toiselle ne mitkä ei. Käytännössä tämä on jo lähellä HYP-mallia, mutta koska vihkonen kuulostaa vähemmän pelottavalta sen käyttöön on useammin matala kynnys. Vihkosesta voi sitten vähän uudemmatkin sijaiset katsoa, mitä voisi kokeilla asiakkaan kanssa vuorovaikutuksen saamiseksi, miksi ei aloittaa sellaisesta joka on asiakkaalle ollut mieluista? Joskus ohjaaja pahoittelee, "voi että ollaankin tyhmiä kun ei tajuta että kun tuo Sinikka-ohjaaja kokeili tätä ja se oli hyvä niin miksi minä itse en sitten tee samalla tavalla, herranen aika nyt minäkin voin tehdä niin!". Minun roolini on siis vain ihmetellä asiaa ääneen ja saada yksikön oma henkilöstö kokemaan eräänlaista Ahaa-elämystä asian suhteen. Jätän yksikön henkilöstön innokkaana etsimään vihkoja ja sanon koko asumisyksikön väelle hei heit, tapaamisiin!

Koko tarinan ydin taitaa olla se, että joskus kannattaa kutsua kylään "kaukaa" joku, joka näyttää tien lähelle. Sitä on jalkautuvat palvelut parhaimmillaan.
Lisätietoja esimerkiksi allekirjoittaneelta. :)

Riikka Lahtela
kuntoutusohjaaja
Vaalijalan Keski-Suomen poliklinikka
p. 044 389 9727
riikka.lahtela@vaalijala.fi