Estehyppyjä

Vihreillä ja oransseilla nojatuoleilla istuu joukko ihmisiä. Kaikki ovat koolla yhteisen asian äärellä, on tarkoitus suunnitella ja arvioida. Ovesta tuodaan sisään kärry, jossa on kahvia, teetä ja pientä naposteltavaa. Puheensorina täyttää huoneen. Ihmiset puhuvat päällekkäin, huikkaavat toiselle puolelle huonetta, osoittavat kysymyksiä ja kommentoivat vielä vähän eilistäkin. Lopuksi palaverin päähenkilö, asiakas itse, huikkaa heipat ensimmäisenä ja poistuu.  Tämän jälkeen todetaan, että pysyiköhän hän mukana. Ymmärsiköhän hän, mistä tässä oli kysymys.

Kehitysvammaliiton internet-sivujen mukaan Suomessa elää noin 40 000 kehitysvammaista henkilöä. Kehitysvammaisuudella tarkoitetaan vaikeutta oppia ja ymmärtää asioita. Kehitysvammaisuus vaihtelee lievästä vaikeaan. Kehitysvammaisen henkilön tuen tarve vaihtelee vähäisestä tuesta jatkuvan tuen tarpeeseen. Jokaisella kehitysvammaisella on paljon myös vahvuuksia ja taitoja. Kun puhutaan uusien asioiden oppimisen ja ymmärtämisen vaikeuksista, lähtökohtaisesti siis jokainen kehitysvammainen tarvitsee hieman enemmän tukea siinä, kuinka asioita hänelle ilmaistaan. Lähtökohtaisesti olisi siis huomioitava vuorovaikutustilanteiden ympäristö ja kulku niin, että henkilön, joka tarvitsee tukea ymmärtääkseen, saisi myös tukea.

Henkilöä, joka kuulee, mutta jolla on puheen ymmärtämisen ja/tai tuottamisen vaikeuksia, kutsutaan puhevammaiseksi henkilöksi. Puhevammoja, samoin kuin kehitysvammoja, on erilaisia. Eritavoin puhevammaisia henkilöitä on Suomessa noin 65 000. Yksi suuri joukko puhevammaisia on kehitysvammaiset henkilöt.

Puhevammaisen henkilön huomioiminen keskustelutilanteissa on osa esteettömyyttä. Se, että tunnistetaan kommunikoinnin esteet, on ensimmäinen askel kohti esteettömyyden toteutumista. Esteet voivat olla esimerkiksi tiedonsaannin esteitä. Tällöin puhevammaisella ei ole tarvitsemiaan keinoja tai välineitä saada tai hankkia tietoa. Esteet voivat olla kielellisiä, jolloin henkilöllä on vaikeus ymmärtää runsasta tai monimutkaista kieltä tai itsellään suppea kyky ilmaista itseään. Vuorovaikutukselliset esteet ovat niitä, kun henkilölle ei anneta riittävästä aikaa ilmaista itseään tai kun muut ihmiset eivät osaa hänen kommunikointikeinojaan. Luotettavuuden esteet ilmenevat silloin, kun puhevammaisen henkilön viestejä ei uskota tai ne kyseenalaistaan. Yhteiskunnalliset kommunikoinnin esteet, kuten ennakkoluulot tai virheelliset uskomukset, tekevät esteitä puhevammaisen kommunikoinnille. (http://papunet.net/tietoa/kommunikoinnin-esteettomyys)

Alussa kuvaamani tilanne on minulle työssäni tuttu. Kohtaan lähes päivittäin asiakkaitani erilaisissa yhteisöissä, jossa kommunikointitilanteiden esteettömyys nousee esiin. Näiden esteiden huomaaminen, esille nostaminen ja niihin tarttuminen on jokaisen yhteinen asia, ei pelkästään kommunikaatio-ohjaajien tai tulkkien. Meidän kanssamme näistä saa kyllä mielellään keskustella ja ideoida, millaisia toimintamalleja eri yhteisöissä voidaan ottaa käyttöön. Jokaisella on on oikeus siihen, että kommunikointitilanteet olisivat ymmärrettäviä ja jokainen tulisi niissä kuulluksi.