Erityiskoulu on mahdollisuus

Erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä on jatkanut kasvuaan viimeisten vuosien aikana, vaikka samaan aikaan erityiskoulujen määrä on vähentynyt. Useat kunnat ovat lakkauttaneet pienryhmäopetuksen ja integroineet tukea tarvitsevat oppilaat muiden luokkien yhteyteen. Perusopetuksessa siirryttiin vuonna 2010 kolmiportaiseen tukeen, joka on nähty mahdollisuutena integroida oppilaita lähikouluperiaatteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle oppilaalle pyritään luomaan sellainen oppimisympäristö, että hän kykenee käymään koulua omassa lähikoulussaan tuen tarpeesta huolimatta.

Vaativan erityisen tuen oppilaat haastavat opetuksen järjestämisen

Vaativaa erityistä tukea oppimisen ja koulunkäynnin tueksi tarvitsee Suomessa arvioilta noin 10 000 lasta ja nuorta. Vaativa erityinen tuki viittaa nimensä mukaisesti oppilaille tarjottavan tuen vaativuuteen. Vaativan erityisen tuen oppilailla voi olla vakavaa psyykkistä oireilua, autisminkirjoa, kehitysvamma-diagnoosi tai vaikea- ja monivammaisuutta. Syitä etenkin psykososiaalisen tuen kasvuun on pohdittu paljon. Vaativaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus edellyttää vahvaa erityispedagogista osaamista ja ymmärrystä. Arjen työssä on kyettävä tekemään spontaaneja ja joustavia opetusratkaisuja sekä suunniteltava jokaiselle tunnille juuri niin monta suunnitelmaa kuin luokassa on oppilaita. Se edellyttää myös tarkkaa tilannesilmää ja joukkoa varasuunnitelmia, jos alkuperäinen suunnitelma ei toimikaan. Oppilaiden psyykkinen ja fyysinen vointi vaihtelee joka päivä, se vaihtelee useamman kerran jo saman tunnin sisällä. Se vaatii opettajan ja ohjaajan intensiivistä yhteistyötä ja oppilaan kokoaikaista kannustamista ja ohjaamista sekä oppitunnilla että arjessa. Opettajalla tulee olla aikaa perehtyä oppilaan taustoihin ja koko kuntoutusprosessiin. Koulu ei koskaan voi olla ainoa kuntouttava taho, kun puhutaan vaativan erityisen tuen oppilaista.

Inkluusiolla tarkoitetaan kaikille yhteistä koulua, jossa erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta ei siirretä muualle vaan hänen tarvitsevansa tuki tuodaan hänen lähikouluunsa. Inkluusion tavoite on mm. tasa-arvon toteutuminen. Palveleeko se kuitenkaan välttämättä kaikkia? Meillä on yhteiskunnassa vielä niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät kykene käymään koulua satojen muiden oppilaiden kanssa. Haasteeksi voi nousta koulun koko, suuret oppilasmäärät, äänet, tuoksut, tilat jne. Kaikki eivät voi käydä koulua isossa oppimisympäristössä aistipoikkeavuuksien vuoksi. Tällaiset oppilaat ylikuormittuvat jatkuvien äänien, tuoksujen ja ihmisten määrästä. Oppilaat, joilla on vaikeuksia tunnistaa toisten ihmisten ilmeitä, eleitä ja tunteita, taistelevat omien voimien ääripäässä, jotta he selviytyvät koulupäivän aikana siitä ärsykemäärästä, jonka tällainen koulu heissä aiheuttaa. Kun on haasteita sosiaalisissa suhteissa, on niitä turvallisempi harjoitella ympäristössä, jossa oppilasmäärät ovat pienemmät ja jossa on mahdollisuus päästä opiskelemaan omaan rauhaan silloin, kun tuntuu siltä, että ei enää kykene kestämään ympäristön ärsykkeitä.

Lähikoulu erityisopetuksen toteuttajana

Lähikoulumahdollisuus on isolle osalle oppilaista hyvä ratkaisu ja se mahdollistaa heidän kaverisuhteidensa pysyvyyden niin vapaa-ajalla kuin koulussakin. Oppilaat myös tutustuvat lähikoulussaan ikätovereihinsa ja verkostoituvat suurempiin ryhmiin. Heillä on myös sosiaalisia malleja ympärillään kasvun eri vaiheissa. On hyvä, että kunnat pyrkivät järjestämään oppilaille ne tukimuodot ja opetusjärjestelyt, joita kukin tarvitsee. Enää ei automaattisesti vaativan erityisen tuen oppilaita sijoiteta erityiskouluihin. Ajoittain tulee kuitenkin vastaan niitä oppilaita, jotka eivät kaikista opetusjärjestelyistä huolimatta selviydy sen tuen piirissä, mitä kouluilla on tarjottavana. Tällöin kuntien kouluilla on mahdollisuus pyytää konsultaatioapua esimerkiksi niistä erityiskouluista, jotka työskentelevät vaativan erityisen tuen oppilaiden kanssa. Jos näilläkään neuvoilla ei oppilaan opetusta voida lähikoulussa järjestää, olisi hyvä pohtia erityiskoulua vaihtoehtona. Lähtökohtaisesti kouluratkaisuja miettiessä tulee ajattelun lähteä lapsesta ja hänen tarpeistaan. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä palvele toista. On myös hyvä miettiä asian toista puolta; kun oppilas voi hyvin, myös perhe voi paremmin.

Millaisia oppijoita erityiskoulut palvelevat?

Erityiskoululla on oma paikkansa meidän yhteiskunnassa. Se palvelee olemassaolollaan niitä, jotka eivät kykene opiskelemaan siinä ympäristössä, mikä on suunniteltu valtaosalle oppilaista. Erityiskoulut ovat niitä vaativan erityisen tuen oppilaita varten, joita muut kouluvaihtoehdot eivät palvele. Nämä koulut on suunniteltu palvelemaan kehitysvammaisia, vaikeimmin kehitysvammaisia, monivammaisia, autisminkirjon oppilaita, psykososiaalisen tuen oppilaita ja kaikkia niitä, jotka kokevat hyötyvänsä tällaisesta profiloidusta opetuksesta. Usein näillä oppilailla on myös vaikeuksia toiminnanohjauksessa ja kommunikaatiossa. Erityiskoulun opettajat ja henkilökunta on koulutettu kohtaamaan oppimiseen liittyviä erityisiä vaikeuksia. Heillä on käytössään siihen soveltuvat opetustilat ja -ratkaisut sekä -menetelmät. Myös henkilöstöresurssit ovat suuremmat kuin kuntien perusopetuksessa. Näissä kouluissa voidaan keskittyä luokittain erilaista tukea tarvitseviin oppilaisiin. Luokat muodostetaan sen mukaan, millaiset opetusjärjestelyt palvelevat kutakin opetusryhmää.

Yhteinen tavoite

Erityiskoulu voi olla oppilaalle koko peruskoulun kestävä vaihtoehto. Se voi kuitenkin olla myös määräaikainen koulupaikka, jolla pyritään saamaan oppilaan elämä ja kuntoutuminen siihen pisteeseen, että hänellä on valmiudet palata omaan lähikouluunsa. Jokainen meistä tarvitsee tukea elämänsä aikana, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Erityiskoulu voi tarjota hetkellistä tukea elämän haastavissa vaiheissa. Päämäärä meillä kaikilla on kuitenkin sama. Auttaa oppilasta saavuttamaan sellaiset taidot, että hän kykenisi elämään tässä yhteiskunnassa mielekästä ja mahdollisimman itsenäistä elämää. Uusien asioiden oppiminen vahvistaa itsetuntoa ja vähentää riippuvuutta toisista ihmisistä. Osa meistä tarvitsee apua aina. Heidän kohdallaan voidaan tavoitteena pitää niitä mielekkäitä hetkiä, joissa he kokevat iloa ja hyvää oloa. Hyvä olo ei ole kaikille itsestäänselvyys.  Kohdatuksi tuleminen omana itsenä ja omien tarpeiden mukaisesti on kaikille tärkeää. Erityiskoulun pienryhmässä moni saavuttaa niitä onnistumisen kokemuksia, joita he eivät ole omassa ikätason ryhmässään kokeneet. Onnistumiset vahvistavat itsetuntoa ja kannattelevat niissä tilanteissa, joissa oppilas on omalla epämukavuusalueella. Onnistuminen luo uskoa uusien asioiden oppimiseen. Kukapa meistä ei haluaisi olla joskus ”luokan paras”.

Erityiskoulun ei tule eriyttää oppilasta pois yhteiskunnasta vaan tarjota apua siinä hetkessä kun vahvempaa tukea tarvitaan. Täytyy olla myös uskallusta purkaa tukea, kun näyttää siltä, että oppilaan taidot kehittyvät ja kantavat vähitellen häntä eteenpäin. Olemme onnistuneet, kun oppilas ei enää meitä tarvitse. Erityiskoulussa opiskelu on valinta, jolle on joskus hyvä antaa mahdollisuus.