ARTIKKELI 24.11.2021 Henkilöstö
Eija Aali lähti katsomaan, millaista työ on avopalveluiden puolella
Siekkilän palvelukodissa Mikkelissä ohjaajana työskentelevä lähihoitaja Eija Aali päätti reilu neljä vuotta sitten tehdä kerralla ison muutoksen. Pitkä työrupeama Nenonpellon osaamis- ja tukikeskuksen kuntoutuspalveluissa vaihtui avopalveluihin ja työhön palvelukodissa. Samalla vaihtui myös asuinkunta Pieksämäeltä Mikkeliin

"Päätin lähteä katsomaan, millaista työ on täällä avopalveluiden puolella, kun Siekkilän palvelukodin rakennustyöt alkoivat ja uudet työpaikat tänne tulivat hakuun”, kertoo Eija Aali.
Muutto aivan uuteen yksikköön oli iso muutos. Kukaan henkilökunnasta eikä juuri asukkaistakaan tuntenut toisiaan. Yhteisiä toimintatapoja ja pelisääntöjä ryhdyttiin luomaan yhdessä aivan alusta pitäen.
”Alku ei ollut helppo, mutta kun olen sitkeä luonteeltani, niin päätin katsoa rauhassa, millaista työ aivan uudessa yksikössä on”, Eija Aali sanoo.
Nyt, lähes neljä vuotta Siekkilän aloituksesta, tilanne on jo aivan toinen. Asukkaat ja työkaverit ovat tuttuja ja toiminta on asettunut arkisiin uomiinsa.
”Parasta täällä ovat asukkaat ja se, kun saa rakennettua luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen heihin. Se on todella palkitsevaa. Kun yhteinen ymmärrys löytyy ja arjessa ollaan tasaveroisina samalla viivalla. Ne ovat hienoja hetkiä”, toteaa Eija Aali.
Työtä asukkaita varten
Siekkilässä palvelukodin asukkailla on jokaisella oma asunto. Nuorin asukas on 21-vuotias ja vanhin 57 vuotta. Ohjaajien työ on kolmivuorotyötä.
”Me olemme täällä asukkaita varten. Annamme heille yksilöllistä tukea ja apua sekä ohjausta päivittäisissä toiminnoissa. Käytännössä se alkaa siitä, että aamulla herätellään aamutoimiin ja päivällä olemme mukana asukkaiden kanssa jalkautuvassa päivätoiminnassa. Tehtäviin kuuluu ohjata asukkaita ruokailussa, hygienian hoidossa, siivouksessa, vaatehuollossa sekä lääkehuollossa”, kertoo Eija Aali.
Siekkilän palvelukodilla on oma päivätoimintapaikka Mikkelin keskustassa. Sinne asukkaat menevät viettämään aistihetkiä, laittamaan ruokaa, pelailemaan, kuuntelemaan musiikkia ja milloin mitäkin puuhaamaan.
Pula lähihoitajista näkyy myös Siekkilän arjessa. Välillä joustetaan ja tehdään pidempää päivää, jos vuoroissa on henkilöstövajausta. Myös vaihtuvuutta on henkilöstössä melko paljon. Etenkin moni nuori tuntuu Eija Aalista kokeilevan, mitkä tehtävät tuntuisivat itselle mielekkäiltä.
”Onhan se hyvä, että kokeilee, mikä tuntuisi itsestä hyvältä. Tässä työssä auttaa se, että on itselleen armollinen ja suhteuttaa asioita niiden oikeisiin mittasuhteisiin.”
Mielenkiintoinen työ pitää talossa
Eija Aalille tulee joulukuussa täyteen 35 vuotta Vaalijalan palveluksessa. Pitkän työuran salaisuus on mielenkiintoinen työ sekä itsensä kehittäminen. Hän on opiskellut vajaamielishoitajasta lähihoitajaksi sekä suorittanut psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinnon työn ohessa. Lisäksi hän on suorittanut yhteisöhoidon koulutuksen sekä neuropsykiatrinen valmentaja -koulutuksen.
”Hyvät työkaverit auttavat jatkamaan työssä. Heiltä saan paljon tukea sekä kannustusta ja intoa omaan työhön. Pyrin myös olemaan positiivinen ja ylläpitämään työssä positiivista virettä”, Eija Aali sanoo.
Vastapainoa työlle hän hakee metsästä. Kun työssä pitää olla koko ajan läsnä muille, niin vapaa-ajalla tuntuu hyvältä olla välillä yksin omissa oloissa. Metsässä liikkuminen lataa myös henkisiä akkuja.
”Vaalijalan kuntayhtymä on ollut luotettava ja vakaa työnantaja. Nenonpellossa sain työskennellä monen eri alan asiantuntijan kanssa. Edelleen ison organisaation etu on, että aina löytyy joku, jolta voi kysyä työssä neuvoa”, sanoo Eija Aali.